Lehtijouset

Lehtijousia ei enää nykyään käytetä henkilöautoissa. Erillisjousitus edellyttää erilaista ajoneuvon jousitusta, jossa on iskunvaimentimia, jousijousia sekä pitkittäis- ja poikittaissuuntaisia tukivarsia. Hyötyajoneuvoissa ja erityisesti monissa perävaunuissa useista jousilehdistä koostuvat jousiyhdistelmät ovat edelleen yleisiä. Lisäksi lehtijousia tarvitaan myös erilaisissa maastoajoneuvoissa, klassikkoautoissa ja joissakin maastureissa.

Lehtijousijousitus on yksinkertainen mutta tehokas jousitusjärjestelmä, jota käytetään pääasiassa ajoneuvoissa, joiden alustan on oltava erittäin joustava, eli hyötyajoneuvoissa ja maastoajoneuvoissa. Lehtijousitus on kuitenkin yhä vähemmän tärkeä hyötyajoneuvoissa, koska sen sijaan käytetään usein ilmajousitusta, jossa on yksittäisten pyörien ohjaus. Lehtijousitus ei ainoastaan kompensoi lisäpainoa tai kompensoi maaston suuria korkeuseroja. Yksittäiset jousen lehdet hankaavat toisiaan vasten ja toimivat siten ylimääräisenä tärinänvaimentimena. Tämän vuoksi on kuitenkin tarpeen asentaa kumilaakerit yksittäisten jousilehtien väliin jousikokoonpanossa. Muuten yksittäiset jousilehdet olisi voideltava.

Lehtijouset on kerrostettu päällekkäin muodostaen jousipaketin. Tämä voi koostua myös eri jousipaketeista, joissa kussakin on erimuotoiset jouset. Jousen muodosta riippuen voidaan lisätä lisäpainoa, jolloin ajoneuvon tai perävaunun jousitus on pehmeämpi, kovempi tai tasainen. Tyypillisiä jousen muotoja ovat suorakulmaiset ja kolmiomaiset jouset, puolisuunnikkaat ja paraabelijouset sekä hyperboliset jouset.

Jousipaketti kiinnitetään akseliin keskeltä sydänpultilla. Jousipaketteja pitävät yhdessä molemmille puolille asennetut kannattimet, jousisillat. Jousilenkit kiinnitetään usein alustaan (tikapuurunkoon). Ne ovat jatkoksia, joihin jouset kiinnitetään ulkopuolelta. On myös jousipultteja, jotka painetaan sopivasti taivutettujen jousien ulkopuolelle (jousisilmukoilla). Jousisilmukan ja jousipultin välissä on jousiholkki, joka on valmistettu pehmeästä metalliseoksesta.

Rasvanipat sijaitsevat juuri näissä jousipulteissa. Uudemmissa hyötyajoneuvoissa rasvausta ei enää tarvitse tehdä käsin. Useimmat näistä ajoneuvoista on varustettu keskusvoitelujärjestelmällä. Lisäksi ajoneuvon huollon yhteydessä jousikokoonpanot suihkutetaan usein polttoöljyllä tai käytetyn öljyn seoksella, jotta jousilehtien väliin saadaan lisävoitelua ja korroosio estetään. Kun yksittäiset jousikerrokset kootaan, ne myös voidellaan.

Edut ovat ilmeiset. Se on edullinen ajoneuvon jousitus, jolla voidaan myös kompensoida suuria hyötykuormia helposti. Tarvitaan kuitenkin jäykkä akseli ja runko (putki- tai tikapuurunko).

Se riippuu suojalevyjen rakenteesta. Jos ylemmässä jousessa on silmät, alemmat jousikerrokset ovat kiinnityskerroksia. Kuten jo mainittiin, yksittäisten kerrosten välisen kitkan vaikutusta käytetään myös tärinänvaimentimena. Ajoneuvosta ja jousikokoonpanosta riippuen yksittäiset jouset voidaan irrottaa. Tämä olisi kuitenkin jätettävä asianmukaisen asiantuntemuksen omaavan asiantuntijayrityksen tehtäväksi, sillä yksittäisiä kerroksia ei voida poistaa kaikista lehtijousista.

Tyypillisiä vaurioita jousille ovat jousitappien takertuminen. Tämä johtuu pääasiassa huoltovajeesta, jos voitelua ei tehdä säännöllisesti. Myös jousimurtumia eli yksittäisten jousilehtien murtumista esiintyy melko usein. Kovien käyttöolosuhteiden lisäksi tämä voi johtua jossain määrin myös huoltovajeesta, sillä korroosiosuojaus (ruiskutus ja rasvaus suojalevyissä) pitää ruosteen poissa, mikä heikentää lehtijousen rakennetta.