Vesipumput

Moottori toimii polttamalla polttoainetta (diesel tai bensiini). Prosessissa syntyy valtavasti lämpöä. Osittain moottoriöljy ottaa tehtäväkseen voitelun lisäksi myös jäähdytyksen. Esimerkiksi automaattivaihteistossa, turboahtimessa tai sylinterinkannessa. Mutta se ei riitä. Sitä on jäähdytettävä väliaineella, joka imee, haihduttaa ja luovuttaa lämpöä vielä tehokkaammin. Tätä tarkoitusta varten polttomoottorissa on kaksi jäähdytysvesipiiriä. Sisäpiiri, jossa vesi johdetaan eri kanavien kautta moottorin ja mahdollisesti muiden lisälaitteiden läpi. On moottoreita, joissa myös laturi ja/tai turboahdin on vesijäähdytetty.

Ulompi piiri on tarkoitettu sisemmän piirin laajentamiseksi. Molemmat piirit on erotettu toisistaan termostaatilla. Termostaatti sisältää bimetallin, joka avaa venttiilin lämmetessään ja sulkee sen jäähtyessään. Termostaatista riippuen avautuminen tapahtuu noin 75-92 celsiusasteen lämpötila-alueella. Erilaiset avautumisajat riippuvat esimerkiksi ulkoisista olosuhteista eli siitä, ajetaanko ajoneuvolla hyvin kylmillä alueilla, lauhkeilla tai trooppisilla alueilla. Kunnes tämä lämpötila saavutetaan, turbiinin tavoin suunniteltu vesipumppu lapioi vettä sisäisen kierron läpi.

Älä muuten luota sataprosenttisesti ajoneuvon lämpötilanäyttöön. Tämä on ymmärrettävä siten, että se näyttää aina vaaralliset tai toiminta-alueet. Lämpötilanäytöt itsessään ovat yleensä erittäin epätarkkoja.

Kun termostaatin avautumislämpötila on saavutettu, vettä syötetään nyt lisäksi ulkoisen piirin kautta. Tämä kuljettaa vettä jäähdyttimen läpi, jossa on monia pieniä kanavia. Nämä pienet kanavat lisäävät pinta-alaa, jotta vesi voi luovuttaa enemmän lämpöä. Vesipumppua käytetään perinteisesti hihnavetoisena, joka saa energiansa kampiakselilta. Näitä vesipumppuja käytetään joko kiilahihnalla (vanhemmissa ajoneuvoissa), moniurahihnalla (uudemmissa ajoneuvoissa) tai nokka-akselin jakohihnalla (riippuen vanhempien ja uudempien ajoneuvojen rakenteesta).

Erityisesti nykyaikaiset ajoneuvot on rakennettu hyvin tiiviisti, joten moottorin, siihen asennettujen osien ja moottoritilan peltilevyjen väliin mahtuu tuskin kättä. Näin ollen moottori ei enää pysty tehokkaasti johtamaan ylimääräistä säteilylämpöä pois. Siksi nykyaikaisiin autoihin asennetaan usein ylimääräisiä sähköisiä vesipumppuja. Ne on usein kytketty kolmanteen piiriin, lämmityspiiriin (tässä tapauksessa jäähdytysvesi johdetaan ajoneuvon sisätiloihin lämmönvaihtimeen, joka on myös eräänlainen jäähdytin; tuuletin puhaltaa tämän jäähdyttimen läpi ja siirtää lämmön lämmityskanaviin). Sähkökäyttöiset vesipumput ovat kuitenkin yleistymässä myös päävesipumppuina.

Sähköinen vesipumppu tarjoaa etuja, joissa mekaanisesti toimivan pumpun haitat näkyvät. Hihnakäyttöiset vesipumput ovat kierrosluvultaan riippuvaisia moottorin kierroksista. Kaupunkiliikenteessä, jossa moottori pysähtyy ja menee, jäähdytyslämpötila nousee siksi usein liian korkeaksi ja vaarallisen korkeaksi. Sama pätee perävaunukäyttöön jyrkissä nousuissa. Alhaiset moottorin kierrosluvut voimistavat ylikuumenemisen vaikutusta erityisesti kuumina juhannuspäivinä. Vinkki: Jos lämpötila nousee tällaisessa tilanteessa voimakkaasti, avaa lämmitin tuulettimineen kokonaan, sillä tämä jäähdyttää jäähdytysvettä lisää. Sähköinen vesipumppu on elektronisesti ohjattu, ja se tarjoaa runsaasti nopeutta juuri silloin, kun jäähdytystehoa on lisättävä. Tämä on siis aina riippumaton moottorin kierrosluvusta.

Toisaalta sähkökäyttö ja elektroniikka merkitsevät sitä, että yksittäiset osat ovat jälleen alttiita vaurioitumiselle, kun taas hihnakäyttöisissä vesipumpuissa tämä vaara rajoittuu kiilahihnan katkeamiseen. Laakeroidun vetoakselin sisäänajoriski on olemassa sekä sähköisten että mekaanisten vesipumppujen kohdalla samaan aikaan. Koska kiilahihnan tai hammashihnan vaihtoväli on kuitenkin valmistajan mukaan muutenkin määrätty, tämä riski pienenee sähköisiin pumppuihin verrattuna. Toisaalta sähköpumppujen hyötysuhde on korkeampi ja jopa jonkin verran polttoainetta säästyy. Lopputulos on, että manuaalisen tai sähköisen vesipumpun tehokkuus riippuu monista tekijöistä (käyttöolosuhteet, komponenttien laatu, huoltohäiriöt jne.), ja se on päätettävä erikseen (jälkiasennuksen yhteydessä).

Muiden kuluvien osien tavoin valmistajat voivat myös suositella, minkä ajan kuluttua tai kuinka pitkän ajomatkan jälkeen vesipumppu olisi vaihdettava. Moottoreissa, joiden vesipumppua käyttää venttiilien ohjausjärjestelmän jakohihna, tämä kysymys on tarpeeton, ja siihen on vastattava eri tavalla. Tällöin vesipumppu on aina vaihdettava yhdessä jakohihnan kanssa, koska työmäärä on suuri ja sama molemmille osille. Kun jakohihna on kerran kiristetty ja sisäänajettu, sitä ei pitäisi myöskään irrottaa ja asentaa uudelleen, koska ylivenyminen ja repeäminen lisäävät riskiä. Siksi ammattitaitoinen korjaamo kysyy aina hammashihnaa vaihdettaessa, pitäisikö myös vesipumppu vaihtaa.

Huomiota kiinnitetään juuri näihin riskeihin ja lisäkustannuksiin, jos molempia osia ei vaihdeta samanaikaisesti. Vesipumppujen, joissa on kiilahihna- tai moniurahihnakäyttö, vesipumpun vaihtoa olisi harkittava joka toinen hihnanvaihto, jos valmistaja ei ole ilmoittanut asiasta. Se on tietenkin kuljettajasta kiinni, mutta jos vesipumpussa on vika, se on useimmiten kulunut laakeri. Tästä seuraava vaurio on joko vuotava laakeri, josta jäähdytysvesi vuotaa, tai jumiutunut vetoakseli, joka ei enää pysty kierrättämään vettä. Molemmissa tapauksissa moottori on sammutettava välittömästi. Ajoneuvolla ei saa enää ajaa, jos halutaan välttää ylikuumenemisesta johtuvat moottorivauriot.

Usein jäähdytysvesi kuitenkin valuu hitaasti, jos kyseessä on vika. Kun ajoneuvo on pysäköitynä, moottorin alle muodostuu vesilaikku. Se voi olla keltainen, sininen tai jopa vihreä pakkasnesteen vuoksi. Jos ajoneuvon alla on vesitahra, se voi viitata viallisen pumpun lisäksi muuhun jäähdytyspiirin vaurioon. Esimerkiksi vuotava jäähdyttimen letku, jäähdytin tai vuotava termostaatti. Ajaessasi saatat havaita ajoneuvon sisällä makean hajun, joka on peräisin esimerkiksi jäähdytysvedestä. Älä kuitenkaan sekoita vesitahroja ilmastointijärjestelmistä tulevaan tavalliseen kondenssivesitahraan. Jos et ole varma, aja lähimpään korjaamoon.

Jos kyseessä on todellakin jäähdytysvesi, se on yleensä värillinen. Se on pakkasnestettä. Varmista erityisesti talvella, että pakkasnestettä on asetettu oikein. Pakkaspisteen pitäisi ehdottomasti olla miinus 20 ja miinus 30 celsiusasteen välillä. Tämä tarkistus kannattaa jättää nykyaikaisten ajoneuvojen erikoiskorjaamon tehtäväksi, sillä jäähdytyspiirin avaaminen jäähdyttimen kohdalta ei ole suositeltavaa. Tämä johtuu siitä, että nykyaikaiset jäähdytyspiirit on tuuletettu. Sen vuoksi paisuntasäiliön pakkasnesteen määrä olisi tarkistettava pakkasnestespindelin avulla. On myös tärkeää käyttää oikeaa pakkasnestettä. Jo mainitut värit on tarkoitettu pakkasnesteiden erottamiseen toisistaan. Lisäksi on olemassa joitakin sekavärejä.

On moottoreita, jotka on valmistettu harmaasta valuraudasta, toiset ovat puhtaasti alumiinimoottoreita ja taas toiset ovat yhdistelmämoottoreita. Lisäksi on olemassa silikaattia sisältäviä ja silikaatittomia pakkasnesteitä. Jäätymisenestoaineilla on itse asiassa muitakin tehtäviä kuin vain jäätymispisteen pitäminen alhaisena. Ne voitelevat vesipumppua ja suojaavat moottoria myös korroosiolta ja hapettumiselta. Alumiinin ja harmaan valuraudan välillä tapahtuu elektrolyysi puhtaalla vedellä. Seurauksena olisi reikiintyminen. Nämä ovat pieniä reikiä, joissa on suuri sisus ja pieni aukko mikroskoopilla tarkasteltuna. Ne syntyvät elektrolyysistä kuin pienet räjähdykset mikroskoopin alla.

Jäätymisenestoaine ei enää auta, koska se ei pääse pienistä aukoista tuhoutuneeseen onteloon. Pistesyöpyminen leviää vielä dramaattisemmin. Mutta jos käytetään väärää pakkasnestettä tai jopa sekoitetaan sitä keskenään, se voi paakkuuntua ja aiheuttaa vesipumpun pysähtymisen, termostaatin tai jäähdyttimen tai lämmönvaihtimen tukkeutumisen. Muuten, pelkällä pakkasnesteellä ei myöskään saa ajaa ilman vettä. Vain yhdistelmässä kiehumispiste nousee. Puhtaalla vedellä tai pelkällä pakkasnesteellä olisi alempi ja siten moottorille vaarallinen kiehumispiste.

Jos ajoneuvon lämpötilanäyttö ei nouse normaalialueelle, termostaatti ei enää avaudu ja sulkeudu. Moottori ei enää saavuta optimaalista käyttölämpötilaa. Viallisesta vesipumpusta voi ilmoittaa moottorin etuosassa (poikittaismoottoreissa vaihteiston puolen vastapäätä) kuuluva hiova tai särisevä ääni. Kuten edellä mainittiin, syynä voi olla myös asteittainen tai massiivinen vesihäviö. Varoitus! Jos lämpötilanäytössä näkyy liian vähän tai ei lainkaan vettä, se voi tarkoittaa, että jäähdytyspiiri on jo tyhjä.

Lämpötila-anturit toimivat vain vedessä. Nykyaikaisissa ajoneuvoissa on siksi myös jäähdytysveden tason ilmaisin. Varmista nykyaikaisissa moottoreissa, että jäähdytysveden taso paisuntasäiliössä on oikea. Jäähdyttimen korkkia ei saa avata, koska järjestelmä tyhjentää itse itsensä eikä ehkä enää toimi kunnolla. Jos moottori on ylikuumentunut, jäähdyttimen avaaminen voi kirjaimellisesti aiheuttaa höyryn räjähdyksen. Ruskea, rasvainen vesi tai valkoiseksi vaahtoava korkki kertovat siitä, että pään tiiviste on jo vaurioitunut. Kaikki nämä ovat mahdollisia varoitussignaaleja, joiden perusteella sinun pitäisi joko pysäyttää moottori välittömästi tai käydä välittömästi erikoiskorjaamossa.