Taustapeilit ULO

Jos tarkastelet vanhempia ajoneuvoja 1970- ja 80-luvuilta, huomaat, että ulkopeilin muotoilu on muuttunut tällä ajanjaksolla. Yksinkertainen ruuvikiinnitteinen kromattu peili katoaa yhä useammin; sen sijaan käytetään yhä tavallisemmin kompakteja ulkopeilejä, joiden kotelot koostuvat lukuisista yksittäisistä osista. Lisäksi ulkopeiliin on tullut yhtä paljon lisätoimintoja.

Vaikka ulkopeiliä tarvitaan "vain" taaksepäin katsomiseen, lisätoiminnot tarjoavat nykyään huomattavasti enemmän mukavuutta. Ensimmäisten toimintojen joukossa olivat sähkötoimiset peilit. Nykyään tätä toimintoa voidaan täydentää muistitoiminnolla, jolloin peilien yksilölliset asetukset tallentuvat ja ne voidaan kutsua esiin kätevästi yhdellä napin painalluksella.

Seuraava suuri helpotus tuli lämmitettävän ulkopeilin myötä, joka estää huurtumista tai jäätymistä. Lisäksi ulkopeilejä on nyt saatavana eri muotoisina (asfääriset, pallomaiset) sekä eri väreissä. Unohtamatta automaattisesti himmentyvää ulkopeiliä. Lopuksi on vielä taittuva ulkopeili, jota voi käyttää eri tavoin (taittuminen tapahtuu automaattisesti tai napin painalluksella).

Jo pelkästään tämä lisätoimintojen kirjo vaikeuttaa oikean ulkopeilin ostamista, jos et ole ostanut ajoneuvoa uutena ja siten valinnut peilitoimintoja itse. On olemassa erilaisia tapoja edetä. Alustanumeron avulla oikean ulkopeilin tarkka osanumero voidaan selvittää valmistajan alkuperäisestä varaosaluettelosta. Tämä voidaan tietysti tehdä myös vanhan ulkopeilin avulla, jos sitä ei ole vielä vaihdettu mihinkään ajoneuvomallin taustapeiliin. Ajoneuvon valmistajan ajoneuvolle antamat varustekoodit (jälleen alustanumeron kautta) antavat myös tietoa.

Toinen, hieman monimutkaisempi mahdollisuus on määrittää liittimissä käytetyt nastat. Otetaanpa esimerkkinä 1990-luvun Mercedes, jotta voidaan osoittaa joitakin eroja: Ulkopeilit VorMoPf W210 (E-sarja), W202 (C-sarja) ja W140 (S-sarja) ovat rakenteeltaan identtiset. Vuonna 1996 C-sarjassa tehtiin kuitenkin mallipäivitys perinteisestä johdinsarjasta CAN-väylään. S-sarja puolestaan vaati leveytensä vuoksi taittuvia peilejä, kun taas E-sarjan peilinsuojukset varustettiin LED-merkkivaloilla. Varsinaisesta valmistusvuodesta, varusteista ja mallista riippuen on olemassa lukuisia erilaisia ulkopeilejä, jotka kaikki näyttävät ulkoisesti samalta, mutta peiliin johtava johdinsarja voi poiketa huomattavasti toisistaan: 7-nastaiset, 9- tai 11-nastaiset, kaksois- tai yksittäisliittimet.

Peililasit ovat joko neutraaleja, vihreitä tai sinisiä. Voit joko valita saman värin uudelleen rikkoutuneeseen peililasiin tai, jos jokin muu peilin väri on enemmän mieleesi, vaihtaa sen mukaan. On myös kysymys siitä, onko peililasin oltava kupera vai litteä (asfäärinen vai pallomainen).

Kun peililasi on pallomainen, kaikki kohteet näkyvät todellisen kokonsa mukaisesti, joskus hieman suurempina. Asfäärisessä ulkopeilissä peililasi on sitä vastoin kupera. Kohteet näkyvät näin ollen pienempinä ja hieman kauempana, koska laajempi alue on nyt peitetty. Peilin sokea piste on ainakin osittain neutraloitu. Nykyaikaisissa ajoneuvoissa on nykyään yleensä asfääriset ulkopeilit.

Tämä vastaa samalla kysymykseen, onko ulkopeilissä vielä kuollut kulma. Jos peili on tasainen (pallomainen), kuollut kulma on suuri. Kun kyseessä on asfäärinen peili, sokea piste pienenee analogisesti peilin kaarevuuden voimakkuuden kanssa.

Nykyaikaiset taustapeilit himmenevät, kun takana olevan liikenteen aiheuttama häikäisy on liian suuri. Jälleen kerran on olemassa erilaisia järjestelmiä. Nämä kuvaavat samalla myös himmennettävän peilin kehitystä. Ensimmäiset himmennettävät ulkopeilit himmennettiin sisäpeilin kautta. Tämä voidaan varustaa valokennolla. Tämän tunnistaa peilin lasissa olevasta pyöreästä kirkkaasta leikkauksesta.

Nykyaikaiset himmennettävät ulkopeilit on suunniteltu eri tavalla. Ne ovat sähkökromaattisia. Tämä tarkoittaa, että peililasin takana on erityinen kalvo, jolla on nämä ominaisuudet. Tämän kalvon sähköjännite muuttuu häikäisyn voimakkuuden mukaan, mikä välittyy valokuvastuksiin. Ohjausyksikkö tunnistaa nyt käytetyn vastuksen perusteella, pitääkö peilejä himmentää vai ei. Tämä toimintaperiaate on nyt yleinen myös automaattisesti himmennettävissä sisäpeileissä.

Kaikki tietysti tuntevat ajoneuvonsa peilien säätökytkimen. Mutta miten sähköjärjestelmä itse asiassa toimii? Se on melko yksinkertaista: peilien säätökytkimellä ohjataan eräänlaista tyynyä, joka on kiinnitetty peilin lasin takaosaan. Tätä peililasia pitävää "levyä" voidaan säätää pysty- ja vaakasuunnassa sisään- ja ulospäin tai ylös- ja alaspäin. Peilin säätö tapahtuu samalla tavalla.

Peilin säätäminen oikein ei ole vaikeaa. Ensin peili säädetään vaakasuoraan siten, että horisontti on suunnilleen peilin keskellä. Sivusuunnassa säätö tehdään niin, että peilissä näkyy juuri ja juuri ajoneuvon kori. Mitä kauemmas peiliä kallistetaan, sitä pienemmäksi niin sanottu kuollut kulma muuttuu. Ajoneuvon "viimeisen jäännöksen" pitäisi kuitenkin vielä näkyä peilin sisäpuolella, muuten peität näkökentän optimaalisesti tässäkin kohtaa. Kojelaudan lisäulko-peili tai varsinaiseen ulkopeiliin liimattava pieni asfäärinen peili voi olla suositeltava, jos haluat peittää kuolleen kulman suurelta osin.