Olka-akselit – VW – KUORMA-AUTOT

Olka-akseleita käytetään autoissa (sekä hyötyajoneuvoissa että henkilöautoissa). Olka-akselit ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosisadan aikana. Erityisesti erillisjousitus on johtanut edistymiseen tällä alalla. Ajoneuvotyypistä riippuen käytetään kuitenkin edelleen kaikkia malleja. Tässä yhteydessä on erotettava toisistaan hyötyajoneuvot ja joissakin tapauksissa myös maastoajoneuvot sekä maasturit sekä tavanomaiset henkilöautot.

Olka-akseli on itse asiassa kääntöpöydän jatkokehitys. Suurin ero ohjaustankojen välillä on niiden rakenteessa. Muotoilu riippuu käytetystä pyöränripustuksesta. Voidaan erottaa toisistaan riippumattomat pyöränjousitukset ja jäykkäakseliset pyöränjousitukset. Riippuen siitä, onko käytössä myös etuveto (esimerkiksi nelivedon ansiosta), jäykän akselin ja olka-akselin välillä on nyrkin tai haarukan muotoinen ohjaava yhteys. Tämä on yhdistetty toisiinsa akselitappien avulla. Pyörän varsinainen ohjauslukitus tapahtuu siis akselitappien kohdalla.

Tätä tekniikkaa käytetään edelleen hyötyajoneuvoissa, kuljetuksissa, maastoajoneuvoissa jne. Toisaalta se on välttämätöntä jäykän akselin kanssa. Toisaalta, koska jäykkä akseli on välttämätön huomattavasti suuremman kuormituksen vuoksi. Nykyaikaisissa ohjaustangoissa ohjauskulma eli liikkuva osa on periaatteessa siirretty sisäänpäin. Olka-akselin ylä- ja alapuolella sijaitsevat tukivarret, jotka on tuettu kuulalaakereilla. Tästä päästään toiseen ongelmaan, jonka vuoksi tätä periaatetta ei voida käyttää raskaammissa ajoneuvoissa: Kuulalaakerit, kuten ne ovat henkilöautoissa (toispuoleisessa ohjauspyörässä), olisivat selvästi alimitoitettuja suuremman kuormituksen vuoksi. Mutta jos laakerit olisivat suurempia, tilaa ei enää olisi. Näin olka-akselin ohjaus kuningasnastoilla on säilynyt tähän päivään asti.

Tämä johtaa myös erilaisiin vaatimuksiin olka-akselien huollossa. Nykyaikaiset olka-akselit ovat huoltovapaita. Laakeri ja laakerirasva ovat suljetussa tilassa. Ainoastaan silloin, kun tukivarsien laakeri pettää, ne on vaihdettava. Tällöin käytetään joko tukivarren korjaussarjaa tai kokonaan uutta tukivartta. Pyörännapa, joka on myös osa olka-akselia, on ontto, ja siihen mahtuu vetoakseli. Siellä sijaitsee pyöränlaakeri, joka voidaan myös vaihtaa erikseen.

Tilanne on täysin erilainen pultilla varustettujen olka-akselien kohdalla. Niihin on syötettävä rasvaa ulkopuolelta. Tätä varten olka-akselit voidellaan. Tämä on edelleen tarpeen nykyaikaisissa hyötyajoneuvoissa, mutta tehtävän hoitaa keskusvoitelujärjestelmä. Ainoastaan maastoajoneuvot, vanhemmat hyötyajoneuvot ja pakettiautot vaativat edelleen manuaalivoitelua. Tätä tarkoitusta varten on voitelunipat ylä- ja alapuolella tai olka-akselin keskellä.

Rasvana käytetään tavanomaista rullalaakerirasvaa. Rasvaa painetaan nippeliin rasvapuristimella (käsikäyttöinen, pneumaattinen, sähköinen), kunnes vanha rasva poistuu haarukan kappaleista ja uusi rasva on näkyvissä. Rasvaustiheys riippuu ajoneuvon käyttöolosuhteista.

Jos olka-akselia ei voidella säännöllisesti, olka-akselin ja sen holkin (joka on puristettu olka-akseliin ja joka on valmistettu suhteellisen pehmeästä metalliseoksesta) väliin syntyy paljon kulumaa. olka-akselin tappi takertuu ja se on puristettava ulos. Säännöllinen voitelu vähentää merkittävästi tätä kulumista ja lisää vastaavasti pitkäikäisyyttä.

Olka-akselien tarkistaminen on suhteellisen samanlaista molemmissa versioissa. Etupyörä on ensin nostettava ylös. Pultilla varustetuissa akselitolpissa tarkistetaan akselipelti. Lisäksi kuluneen tapin tai holkin tunnistettava merkki on se, että rasvaa ei voi enää painaa sisään.

Nykyaikaisessa olka-askeli-ohjauksessa, jossa on tukivarret, myös pyörä nostetaan ylös. Kurota rengasraudalla olka-akselin ja tukivarren väliin ja vipu. Nyt näet, onko kyseinen laakeri kulunut. Rengasrautaa ei kuitenkaan aina voi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi kuluneen laakerin tunnistamiseen voi tarvita huomattavasti suurempia voimia. Siksi tarvitaan asiantuntijaa, jolla on myös vastaava ammattitaito.

Haluamme heti aluksi todeta, että seuraava kuvaus on vain havainnollistava. Olka-akseli on yksi ajoneuvon turvallisuuden kannalta tärkeistä osista. Virheellinen korjaus voi johtaa vakaviin onnettomuuksiin ja vaarantaa ajoneuvon matkustajien ja muiden tienkäyttäjien hengen.

Nykyaikaisen olka-akselin kohdalla jousitukivarsi puretaan ensin. Sen jälkeen alempi nivelakseli löysätään ja lyödään ulos alaspäin. Sitten on löysättävä vetoakselin lukitusmutteri. Vanhemmissa ajoneuvoissa, joissa on pyöränlaakeri, jota ei ole vielä puristettu sisään, pyöränlaakeri on irrotettava (ja se on säädettävä asiantuntevasti myöhemmin, kun se asennetaan takaisin!). Löysää nyt raidetangon päätä ja irrota ylempi tukivarsi. Nyt olka-akseli voidaan vetää ulos.