Jarrusatulat ABE – KUORMA-AUTOT

Jarrusatulat toimivat kuin pihdit, minkä vuoksi niitä kutsutaan myös jarrusatuloiksi. Ne painavat jarrupalat tiukasti levyä vasten, jotta liike-energia muutetaan tehokkaasti kitkaenergiaksi. Jarrusatuloita on kahdenlaisia:

• - kiinteä jarrusatula
• - kelluva jarrusatula

Selkein ero on männissä. Kelluvassa jarrusatulassa on yksi tai useampi jarrumäntä sisällä. Kun nämä painavat jarrupalaa, jarrusatula vetäytyy automaattisesti sisäänpäin ulkopuolelta, koska jarrusatulan ulompi osa istuu liukutappien varassa. Tämä "liukuminen" johtaa nimeen kelluva jarrusatula.

Kelluvalla jarrusatulalla voidaan puristaa jarrupalat tehokkaasti tällä suhteellisen yksinkertaisella rakenteella. Sen vuoksi se sijaitsee useimmissa ajoneuvoissa edessä, missä tarvitaan eniten jarruvoimaa. Taka-akselilla sen sijaan on usein kiinteät jarrusatulat (vanhemmissa tai pienissä, hyvin halvoissa ajoneuvoissa on vielä jarrurummut). Niissä männät painavat jarrupalat yhteen sisä- ja ulkopuolelta. Käsijarrua käytetään joko lisämekanismilla tai jarrulevyssä olevalla pienellä rumpujarrulla.

Männät on suojattu tunkeutuvalta lialta (jarrupölyltä) kumiholkin avulla. Myös nämä holkit kuitenkin kuluvat, eli ne voivat huokoistua tai revetä. Tunkeutuva lika voi jumiuttaa männän, jolloin mäntä liikkuu vain vähän tai ei lainkaan. On olemassa korjaussarjoja, jotka auttavat tässä. Männät ja sylinterin seinämät puhdistetaan, tarvittaessa hiotaan hyvin hienolla hiekkapaperilla.

Kelluvan jarrusatulan liukutapit voivat likaantua niin paljon, että kelluva jarrusatula ei voi enää liikkua. Siksi nämä tapit on joko vaihdettava tai puhdistettava tarkasti jarruhuollon yhteydessä. Rasvaa ne sitten alumiini- tai kuparitahnalla, jotta ne pysyvät liukkaina.

Jos tätä huoltotyötä ei tehdä kunnolla, jarrusatula voi kirjaimellisesti jumiutua - vaikka jarru olisi kytketty. Silloin jarrupala painuu pysyvästi levyyn ja aiheuttaa jarrualueen merkittävän ylikuumenemisen. Jarrupalat muuttuvat tällöin koviksi (lasimaisiksi), eikä niitä voi enää käyttää. Lisäksi jarruneste voi kuumentua liikaa. Jopa pyöränlaakerit voivat kärsiä, jos niiden rasva nesteytyy liikaa.

Jarrua korjattaessa koko jarrusatula on tietenkin puhdistettava. Kaikkia "puhdistusaineita" ei saa käyttää tähän. Mieluiten tulisi käyttää jarrupuhdistusainetta, koska se ei hyökkää kumiholkkeihin. Lisäksi puhalla jarrusatula hyvin paineilmalla (muista käyttää maskia).

Jarrusatulan maalaaminen ei ole huolto- ja korjausnäkökulmasta välttämätöntä. Pikemminkin se on toimenpide, jolla jarrusatulalle saadaan "urheilullinen" ulkonäkö. Varmista maalatessasi, että käytät vain tähän tarkoitukseen sopivaa maalia.

Ajoneuvosta riippuen jarrusatulat voidaan valmistaa valuteräksestä tai valualumiinista. Alumiinissa on otettava huomioon hapettumiskerros, joka muodostuu heti ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan (sen jälkeen, kun se on ensin hiottu pois). Tämä voi estää maalin kiinnittymisen. Maalatessa on myös varottava maalaamasta liikkuvia alueita ja osia, jotta ne pysyvät toimintakykyisinä.

Jarrupaloja vaihdettaessa jarrupalojen männät on työnnettävä taaksepäin. Avaa tätä varten ensin jarrunestesäiliö, jotta siihen ei pääse muodostumaan painetta. Jarrusatulan männät on varustettu erilaisilla järjestelmillä: jotkin männät vain työnnetään takaisin, toisia on käännettävä ja työnnettävä. Kumpaankin järjestelmään on olemassa sopivat männänpalautusventtiilit.

Jarrupalojen vaihdon jälkeen autoa ei ajeta heti pois. Auto käynnistetään ensin (jarrutehostimen alipaineistus), sitten jarrutetaan useita kertoja paikallaan. Aluksi poljin pettää, koska männät on työnnetty liian pitkälle takaisin. Vasta kun oikea paine on jälleen annettu, voidaan ajaa pois.