ABS-anturit AUTLOG – Mercedes-Benz – KUORMA-AUTOT

ABS-varoitusvalo mittaristossa syttyy, kun ABS on kytketty pois päältä hätätilanteessa. Tämä tapahtuu, kun jossakin mainituista komponenteista on toimintahäiriö. Siksi ABS:n tarkistaminen alkaa yksinkertaisista komponenteista. Ensin on tarkistettava asiaankuuluvat sulakkeet, sitten itse jarrujärjestelmä.

Esimerkiksi, onko jarrunesteen taso oikea. Jos vikaa ei vieläkään löydy, tarkistetaan jarrupolkimen jarruvalokytkin. Sitten, jos sellainen on, sivuttaiskiihtyvyysanturi. Myös ABS-antureiden sähkökytkennöissä olevat viat on tarkistettava. Lisäksi nykyaikaisten ajoneuvojen vikamuisti voidaan lukea. Uuden sukupolven ajoneuvojen osalta viat kuvataan yksityiskohtaisesti.

Aluksi käytettiin induktiivisia antureita (passiivisia antureita tai induktioantureita). Näihin syötetään jännite ABS-ohjausyksiköstä. Nykyaikaiset aktiiviset anturit on varustettu arviointielektroniikalla, ja ne välittävät tietonsa eri ohjausyksiköihin myös muihin prosesseihin vaikuttamiseksi. Näiden antureiden etuna on, että ne havaitsevat jopa hyvin hitaat pyörän nopeudet.

Ensin mainitun ABS-anturin tapauksessa anturi on sijoitettu hammaskehän yläpuolelle. Korkeat ja matalat kohdat johtavat kumpikin erilaiseen magneettikenttään, ja ohjausyksikkö johtaa pyörän liikkeen eri arvoista. Uudemmissa antureissa rengas on rakennettu magneeteista, joiden napojen suunnat ovat vuorotellen vastakkaiset, mistä nimi moninapainen rengas. Tämä rengas on usein integroitu pyöränlaakerin tiivistehuuliin, eli se ei ole enää avoimesti käytettävissä tai näkyvissä.

Induktiivisella anturilla jännite voidaan mitata, jos tiedot ovat tiedossa. Vaihtoehtoisesti oskilloskooppi voi näyttää tasaisen jännitteen optisesti. Vastusta (ohmia) ei saa mitata aktiivisella anturilla, koska se voi vahingoittaa sisäistä elektroniikkaa. Siksi sähköiset arvot on tunnettava mittausta varten.

Hall-anturin vikamuisti voidaan kuitenkin yleensä lukea. Lisäksi pyörän nopeudet voidaan tarkistaa jarrutestipenkissä. Etenkin vanhemmissa järjestelmissä anturi voi olla myös likainen. Myös ketjupyörä voi olla likainen tai jopa vaurioitunut. Sen vuoksi anturit ja hammasrattaat on puhdistettava, minkä jälkeen virheilmoitus on tarkistettava uudelleen. Hyvin usein syynä on vika sähköisten signaalien siirrossa, esimerkiksi huono kosketus ABS-anturin johtosarjan pistokkeessa tai suora kaapelin katkeaminen.

Uudempien ajoneuvojen vikamuistin lukemiseen ja poistamiseen tarvitaan vianmäärityslaite. Joissakin tapauksissa kaikki toiminnot eivät ole mahdollisia halvoilla laitteilla, joita voi ostaa kaupoista. Usein vain lukeminen on mahdollista, mutta poistaminen ei. Siksi on käytettävä valtuutetun korjaamon käyttämää vianmääritysjärjestelmää (OBD tai OBD II; jälkimmäinen 1990-luvun puolivälistä lähtien). Vikamuisti arvioidaan, vaurio korjataan, vikamuisti poistetaan. Koeajo suoritetaan sen selvittämiseksi, voidaanko vika edelleen toistaa.

ABS-periaate keksittiin 1900-luvun alussa, ja sitä on käytetty lentokoneissa 1950-luvulta lähtien. Se perustui kuitenkin edelleen periaatteeseen, joka ei soveltunut maantieajoneuvoihin. Vasta Mercedes-Benzin yhdessä Boschin kanssa tekemä kehitystyö johti nykyisin käytössä olevaan ABS-järjestelmään. Järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1978, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran W 116 S-luokassa. Vasta 1990-luvulla järjestelmä, joka oli viidennessä kehitysvaiheessaan vuodesta 1978 lähtien, vakiintui hiljalleen muiden valmistajien käyttöön.

Tuolloin kummassakin etupyörässä oli anturi ja taka-akselilla oli yhteinen anturi molemmille takapyörille. Signaali vastaanotettiin tasauspyörästön tai vetoakselien (akselien) kautta. Tämä järjestelmä on 3-kanavainen ABS. Nykyaikaiset ABS-järjestelmät on varustettu ABS-anturilla kaikissa neljässä pyörässä, joten niistä käytetään nimitystä 4-kanavainen ABS.

Kyllä, ajoneuvolla voi tietenkin liikkua normaalisti, kun lukkiutumattoman jarrujärjestelmän varoitusvalo palaa. ABS-järjestelmässä ei voi olla toimintahäiriöitä ajon tai jarrutuksen aikana. Tämä johtuu siitä, että heti kun jossakin järjestelmässä ilmenee määriteltyjen ominaiskaavioiden ulkopuolisia tietoja, ohjausyksikkö suorittaa välittömästi hätäpysäytyksen. Toisin sanoen ABS-järjestelmä kytkeytyy välittömästi pois päältä pienimmästäkin epäsäännöllisyydestä. Ajoneuvo on tällöin käytännössä tiellä ilman ABS-järjestelmää.

Vuodesta 2004 lähtien autonvalmistajat ovat velvoittaneet itsensä asentamaan ABS-järjestelmän jokaiseen ajoneuvoon; viimeistään kyseisestä vuodesta lähtien se ei ole enää ollut lisämaksullinen lisävaruste. Vuodesta 2017 lähtien ABS on ollut pakollinen moottoripyörissä. ESP ja rengaspaineiden valvontajärjestelmä (TPMS) ovat olleet pakollisia autoissa vuodesta 2014 lähtien. Syttynyt ABS-valo on merkittävä vika teknisessä pääkatsastuksessa, ja tarra evätään.

Ajaminen ABS-valon palaessa pitäisi siis johtaa sinut luotettuun korjaamoon. Lisäksi sinun on oltava tietoinen siitä, että niin kauan kuin ajat ilman ABS-avustinta, pyörät voivat lukkiutua hätäjarrutuksen aikana ja ajoneuvo voi näin ollen pyörähtää ulos. Ajoneuvosta riippuen, jos ESP on myös käytössä, ABS:n vika voi heikentää myös tätä toimintoa.