Sytytyspuola - sytyttävä ajatus
Sytytysjärjestelmä talvella - mistä ongelmat johtuvat?
Kuka tahansa voi vaihtaa sytytystulpat! Tee se itse!
Sytytyspuola - korjaus vai vaihto?
Sytytysjohdot: Tähän sinun on kiinnitettävä huomiota
Ajoneuvon käynnistäminen on monimutkainen ja vaativa prosessi komponenttien kannalta. Tällaisia osia ovat sytytysjohdot. Ne johtavat syntyneet jännitteet sytytystulppaan, jotta ilman ja polttoaineen seos syttyy. Ajoneuvo käynnistyy ja voi lähteä käyntiin. Sytytysjohdoissa esiintyy aika ajoin vikoja ja siitä johtuvaa tarvetta vaihtaa ne. Motointegratorista löydät oikeat varaosat tällaisiin tapauksiin. Toimitamme salamannopeasti 2-4 arkipäivän kuluessa.
Ajoneuvon käynnistysakku tuottaa energiaa matalalla 12 voltin jännitteellä. Jännitettä nostaa vain sytytyspuolan toiminta, joka toimii muuntajana. Virta kulkee nyt sytytysjohtojen läpi jopa 40 000 voltin jännitteellä. Niillä on vain yksi tehtävä: välittää energiaa suurella jännitteellä. Kun energia on saavuttanut sytytystulpan, syntyy kipinä. Tämä saa kaasuseoksen syttymään, ja auto käynnistyy ja on ajovalmis.
Sytytysjohdot kulkevat moottoritilasta moottoriin. Ne on kytketty sytytyspuolaan sytytysjakajan kautta, joka puolestaan on kytketty käynnistysakkuun. Virranjakaja jakaa energian johtimille, jotka välittävät sen sytytystulppaan. Tunnistat ajoneuvosi sytytysjohdot tästä sijainnista ja näistä liitännöistä.
Sytytysjohtojen suunnittelu perustuu joskus äärimmäisiin vaatimuksiin. Korkeat lämpötilat alkavat sytytysjohdoista ja nousevat moottorissa. Moottoritilan ääriolosuhteiden ja moottorin läheisyyden vuoksi sytytyskaapeleiden on oltava kestäviä. Niiden on kestettävä 200 °C:n lämpötiloja sekä edellä mainittuja jopa 40 000 voltin jännitteitä. Se, kuinka korkeita lämpötilat ja jännitteet todellisuudessa ovat, vaihtelee kulloisenkin ajoneuvon ja sen voimansiirtotyypin mukaan.
Sytytysjohtoja ei tarvita kaikissa ajoneuvoissa. On esimerkiksi sytytystulppakaivon sytytyspuola, jossa sytytyspuola on asennettu suoraan sytytystulppaan. Näin ollen virranjakajaa ei tarvita. Erityisesti uudemmissa ajoneuvoissa on usein sytytystulppakaivon sytytyspuolat, kuten HYUNDAI i20 (GB, IB) 1.2 ja KIA PICANTO (JA) 1.2.
Jos taas käytetään sytytysjohtoja, niiden rakenne on periaatteessa sama kaikissa kaapeleissa: sytytyskaapelissa on yleensä kaksoisvaippa. Kaapelin sisällä on muun muassa johdinmateriaali, joka vaihtelee eri sytytysjohdoissa ja määrittelee yksittäiset tyypit.
Koko järjestelmän, sytytyspuolasta sytytyskaapeleihin ja moottoriin, on oltava täydellisesti yhteensovitettu. Paremmat kaapelit tarjoavat yleensä mahdollisuuden optimoida sytytysprosessi, mutta ne eivät sovellu käytettäväksi kaikissa ajoneuvoissa
Jokainen vika alkaa syistä ja merkeistä. Sen lisäksi, että sytytysjohdot ovat luonnostaan kuluvia osia, väärä johtojen reititys ja muiden sytytyskomponenttien viat voivat vaurioittaa sytytysjohtoja. Ajan myötä viat tulevat havaittaviksi seuraavasti:
Jos on pienintäkään epäilystä siitä, että sytytysjohdot ovat viallisia, käy korjaamolla. Suurin viallisista sytytysjohdoista johtuva ongelma on muiden osien mahdollinen vaurioituminen. Jo ennen kuin ajoneuvon sytytysvirta pettää kokonaan, katalysaattori voi vioittua. Tämä tapahtuu esimerkiksi heti, kun palamatonta polttoainetta pääsee katalysaattoriin. Tällöin katalysaattori vaurioituu jälkipalamisprosessin aikana. Katalysaattorin vaihtaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin sytytyskaapelisarjan vaihto ajoissa.
Sytytysjohdot on kiinnitetty moottorilohkoon. Jos ne eivät ole näkyvissä, niiden edessä on suojus. Kun olet poistanut kannen, irrota sytytyskaapelit moottorista. Vedä kaapelit ulos sytytystulpan ohjaimesta ja irrota ne lopuksi sytytyspuolasta tai sytytysjakajasta. Tämän jälkeen voidaan asentaa uudet kaapelit toistamalla prosessi päinvastoin:
Tämä menettely toistetaan useita kertoja riippuen sylinterien lukumäärästä. On suositeltavaa irrottaa jokainen vanha kaapeli erikseen ja asentaa uusi kaapeli. Kun irrotat ja asennat kaapeli kaapelilta -periaatteen mukaisesti, vähennät todennäköisyyttä tehdä virheitä sekoittamalla johdot keskenään.
Motointegratorista löydät sytytysjohdot tuotemerkeiltä BOSCH, BERU BY DRIV, ENGITECH tai MAGNETI MARELLI. Sytytyskaapelimme ovat korkealaatuisia ja kestäviä. Nopea lähetys ja käyttäjäystävälliset hakutoiminnot helpottavat ihanteellisen varaosan löytämistä.
Bensiinimoottorit eli polttomoottorit, jotka toimivat tavallisella bensiinillä ja superbensiinillä, tarvitsevat sytytyskipinän. Tämä syntyy sytytystulpasta. Tarvittava virta kulkee sytytystulppaan sytytyspuolasta sytytyskaapeleiden kautta.
Sytytysjärjestelmissä on tapahtunut huomattavaa edistystä viimeistään 1990-luvulta lähtien. Vanhemmissa ajoneuvoissa tuon ajan perinteiset, sylinterimäiset sytytyspuolat ja (mekaaninen) sytytysvirran jakaja ovat vielä monille tuttuja. Tämä periaate korvattiin täysin elektronisilla sytytysmoduuleilla, ja myöhemmin tulivat täysin elektroninen puolisuorasytytys ja kaksoiskipinäsytytyspuola. Jälkimmäiset sijaitsevat yleensä sylinterinkannessa suoraan sytytysjohtojen välissä. Yksi sytytyspuola syöttää aina kahta sytytystulppaa.
Aikaisemmin sytytysjohdot oli yksinkertaisesti päällystetty PVC-eristeellä. Nykyisissä moottoreissa on kuitenkin paljon korkeammat lämpötilat kuin aikaisemmin (moottoreiden pienentäminen on tehnyt turboahtimista välttämättömiä, mikä on johtanut tehokkaampaan ja siten lämpimämpään palamiseen). Yksi ensimmäisistä autonvalmistajista, jotka tajusivat tämän liian myöhään, oli Mercedes, joka toi ensimmäiset mallinsa markkinoille 1990-luvulla. Tuolloin moottoreiden lämpötilat olivat jo niin korkeat, että vain vuosia myöhemmin ensimmäiset PVC-vaipalla varustetut moottorin johdinsarjat kirjaimellisesti murenivat ja ohjausyksiköt tuhoutuivat oikosulkujen takia. 1990-luvun puolivälistä lähtien esimerkiksi Mercedes on käyttänyt silikonieristeitä. Nämä ovat turvallisia 220 asteeseen asti.
Nykyaikaisissa sytytysjohdoissa on nykyään myös silikonivaippa. Tämän vaipan on myös kestettävä entistä suurempia ampeerivirtoja. Nykyaikaisissa sytytysjärjestelmissä virtaa jopa 40 000 volttia, ja sytytysjohtojen on oltava vastaavasti puhkeamattomia. Nykyään, vielä enemmän kuin aikaisemmin, käynnissä olevan moottorin sytytyskaapeleita ei saa koskaan koskettaa: se on akuutti hengenvaara! Itse sytytysjohdot on valmistettu erilaisista materiaaleista, kuten kuparista tai alumiinista.
Ensimmäinen tarkastus on sytytysjohtojen silmämääräinen tarkastus. Murskaantuneet kaapelit tai turvonneet eristeet viittaavat vaurioihin. Sama koskee rikkinäisiä (murentuneita, huokoisia) pistokkeita. Sytytyskaapeleiden monimutkainen rakenne (vastus) tekee silmämääräisen tarkastuksen lähes mahdottomaksi. Sen sijaan mittaukset tehdään yleismittarilla. Resistanssimittaus on tässä ratkaiseva mittaus.
Ei ole mahdollista antaa yleistä lausuntoa siitä, kuinka suuri resistanssin on oltava. Se riippuu lukuisista tekijöistä. Ennen kaikkea käytettävät vastukset ovat ratkaisevia. Lisäksi kukin ajoneuvon valmistaja määrittelee toleranssialueen eri tavalla kullekin moottorille. Vastus on kiloohmialueella. Kupariytimellisissä sytytyskaapeleissa toleranssi on välillä 1-6,5 k?
Lisäksi on olemassa reaktanssi ja hiiliresistanssi. Resistanssi mitataan metriä kohden ja kerrotaan kaapelin pituudella. Tähän lisätään toleranssiarvo. Induktiivisella reaktanssilla vastus on 2,2-8 k? välillä. Hiiliresistanssin ollessa 10-23 k? sytytysjohdon juoksumetriä kohti.
Sytytysjohtojen pituudella ei periaatteessa ole vaikutusta. Virta vaatii keskimäärin 3,3 nanosekuntia sytytysjohdon juoksumetriä kohti, joten sillä ei ole merkitystä. Sytytysjohdon pituus on kuitenkin otettava huomioon vastusta mitattaessa.
Kun mainitut arvot eivät enää vastaa ajoneuvon valmistajan korjaamokäsikirjassa annettuja tietoja, kaapeli on vaihdettava viimeistään silloin. On kuitenkin muitakin heikkoja kohtia, nimittäin tulppien koskettimet, jotka voivat kastua ja ruostua. Se, milloin sytytyskaapeli on vaihdettava, riippuu paljon ajokilometreistä, ulkoisista olosuhteista ja tietysti ajanjaksosta. Kaupunkiliikenteessä, jossa ajetaan stop-and-go -tilanteessa, sytytysjohtojen alueella on valtavasti lämpöä; usein ajaville kuljettajille ajokilometrit ovat ratkaisevampia.
Sytytysjohtojen pituudella ei periaatteessa ole vaikutusta. Virta vaatii keskimäärin 3,3 nanosekuntia sytytysjohdon juoksumetriä kohti, joten sillä ei ole merkitystä. Sytytysjohdon pituus on kuitenkin otettava huomioon vastusta mitattaessa.
Kun mainitut arvot eivät enää vastaa ajoneuvon valmistajan korjaamokäsikirjassa annettuja tietoja, kaapeli on vaihdettava viimeistään silloin. On kuitenkin muitakin heikkoja kohtia, nimittäin tulppien koskettimet, jotka voivat kastua ja ruostua. Se, milloin sytytyskaapeli on vaihdettava, riippuu paljon ajokilometreistä, ulkoisista olosuhteista ja tietysti ajanjaksosta. Kaupunkiliikenteessä, jossa ajetaan stop-and-go -tilanteessa, sytytysjohtojen alueella on valtavasti lämpöä; usein ajaville kuljettajille ajokilometrit ovat ratkaisevampia.
Sytytysjohdot on aina vaihdettava sytytysjohtosarjana. Jos sytytyskaapelissa ilmenee vika, on yleensä vain lyhyen ajan kysymys, ennen kuin seuraavat johdot "ilmoittavat" viasta. Siksi on aina suositeltavaa vaihtaa kaikki sytytysjohdot. Tämä johtuu myös siitä, että muuten käytetään sytytysjohtoja, joissa voi olla erilainen ydin (kupari, alumiini) tai erilaiset vastukset.
Sytytysjohtojen lisäksi on vaihdettava myös sytytystulpat ja sytytyspuolat (esim. kaksoissytytyspuolien tapauksessa) eli koko sytytysjohtorakenne moottorin johdinsarjaan liitännästä alkaen.
Aikaisemmin sytytyskaapeleiden ja sytytystulppien teknisten arvojen oli vastattava toisiaan. Nykyään on olemassa sytytystulppamerkkejä, joita autonvalmistaja on saattanut hyväksyä tai olla hyväksymättä. Myös sytytyskaapeleissa tulisi käyttää vain merkkituotteita, koska nykyaikaisen ajoneuvon moottorinohjaus on yhtä monimutkainen kuin herkkä.
